Korkeimmalta hallinto-oikeudelta kaksi päätöstä riskihenkivakuutusten verotuksesta

KHO:n päätösten myötä avainhenkilöiden riskihenkivakuutuksiin liittyy jatkossa jonkin verran epäselvyyttä ainakin suurempien riskiturvien osalta.

Avainhenkilöiden riskihenkivakuutuksissa epäselvyyttä suurempien riskiturvien osalta.

Avainhenkilöiden riskihenkivakuutukset ovat saavuttaneet huomattavan suosion viime vuosien aikana. Kysymys on varsin perinteisestä vakuutustuotteesta, jossa yrityksen avaintyöntekijä vakuutetaan kuoleman varalta joko eliniäksi tai määräajaksi. Edunsaajina riskihenkivakuutuksissa ovat vakuutetun lähiomaiset tai vakuutusmaksujen maksamisesta vastaava työnantajayritys. 

Riskihenkivakuutusten käyttämiseen on vakiintuneesti liittynyt tiettyjä veroetuja. Ensinnäkin vakuutuksen ottanut työnantajayritys on lähtökohtaisesti voinut vähentää vakuutusmaksut verotuksessaan vuosikuluna. Toiseksi suoritettuja vakuutusmaksuja ei ole luettu vakuutetun työntekijän veronalaiseksi tuloksi.

Veroseuraamukset ovat realisoituneet vasta vakuutuskorvauksen maksuhetkellä joko vakuutetun lähiomaisille tai työnantajayritykselle riippuen siitä, kumpi on ollut vakuutussopimuksen edunsaajana. Käytännössä riskihenkivakuutuksia on käytetty muun muassa avainhenkilönä toimivan osakkaan kuoleman aiheuttamien perintöverovelvoitteiden rahoittamiseen.

Korkeimmalta hallinto-oikeudelta kaksi uutta päätöstä

KHO:n päätökset koskivat tapausta, jossa konsernin emoyhtiö oli ottanut kolme riskihenkivakuutusta toimitusjohtajana toimineelle avainhenkilölleen. Kyseinen avainhenkilö omisti emoyhtiön koko osakekannan, minkä lisäksi hän toimi konserninjohtajana ja konsernin emoyhtiön hallituksen puheenjohtajana. Riskihenkivakuutukset olivat määräaikaisia. Yksittäisen vakuutuksen perusteella maksettava kiinteä kertakorvaus oli 12 000 000 euroa, ja 9–12 vuotisen vakuutuskauden vakuutusmaksut olivat 11 266,63–15 189,43 euroa. Yhtiön tarkoituksena oli maksaa vakuutusmaksut ja kunkin vakuutuksen edunsaajana oli avainhenkilön lapsi. 

Vakuutuksen tavoitteena oli rahoittaa lasten suoritettavaksi määrättävät perintöverot tilanteessa, jossa avainhenkilö kuolisi ennen kuin lapset olisivat täysi-ikäisiä. Tässä tapauksessa tavoitteena oli rahoittaa perintöverokustannukset tapauksessa, jossa lasten saamaan perintöön ei voitaisi soveltaa perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä alaikäisyydestä johtuen.

KHO katsoi vakuutusmaksut vakuutetun avainhenkilön saamaksi palkaksi tai peitellyksi osingoksi riippuen siitä, oliko vakuutusmaksut kirjattu avainhenkilön palkaksi. Kirjauskäytäntö määritteli myös sen, oliko yhtiöllä oikeutta vähentää vakuutusmaksuja omassa verotuksessaan. 

Vakuutusmaksujen verokohtelun arviointiperusteet

KHO:n päätösten perusteluiden mukaan seuraaville seikoille annettiin painoarvoa verokohtelua arvioitaessa:

  • Vakuutuksen ottamisen tarkoitus
  • Vakuutuksen vuosimaksujen suuruus
  • Vakuutuksen korvausmäärän suuruus

Esillä olleessa tapauksessa vakuutusten vuosimaksut ja vakuutuskorvausten määrät olivat KHO:n mukaan epätavanomaisen suuret. Lisäksi vakuutusten ottamisen tarkoituksena pidettiin vakuutetun lasten perintöveroseuraamusten rahoittamista. Näillä perusteilla KHO katsoi, että vakuutusmaksut liittyivät vakuutetun osakasasemaan ja kuuluivat vakuutetun yksityistalouden piiriin, jolloin niitä tuli verottaa joko palkkana tai peiteltynä osinkona kirjauskäytännöstä riippuen.

Avainhenkilöiden riskihenkivakuutuksiin liittyy jatkossa jonkin verran epäselvyyttä ainakin suurempien riskiturvien osalta

Vaikka päätöksissä tuodaan ilmi seikkoja, joita maksujen verokohtelun määrittämisessä tulee arvioida, ei näiden seikkojen keskinäiseen painoarvoon otettu enemmälti kantaa. 

Tapauksista ei voitane tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä esim. tilanteissa, joissa vakuutuskorvaus maksetaan yhtiölle itselleen. Tällöin vakuutuskorvaukselle on usein osoitettavissa liiketoiminnallinen tarkoitus. Tällöin on epäselvää, mikä painoarvo vakuutuskorvausten ja -maksujen ”epätavalliselle” suuruudelle tulisi antaa. 

Verokohtelu on lähtökohtaisesti selvää, jos vakuutusmaksut kirjataan yhtiössä suoraan vakuutetun avainhenkilön palkaksi. Palkaksi kirjatut maksut ovat normaalisti vähennyskelpoisia, mutta vakuutuskorvaukset ovat avainhenkilön veronalaista tuloa ja vakuutuskorvaus joko veronalaista tuloa tai vaihtoehtoisesti lähiomaisen perintö- ja lahjaverolain mukaan verotettavaa perintöä.

Tiivistäen voidaankin todeta, että vakuutuskorvausten verokohtelu on hyvin tapauskohtaista. Jos vakuutuksen vakuutusmaksujen mahdollisesta vähennyskelpoisuudesta ja samanaikaisesta verovapaudesta halutaan päästä varmuuteen, on suositeltavaa varmistaa verokohtelu etukäteen esimerkiksi Verohallinnolta haettavalla ennakkoratkaisulla.

Ota yhteyttä

Seuraamme jatkuvasti verolainsäädännön ja oikeuskäytännön kehitystä ja autamme mielellämme sinua arviomaan niiden vaikutuksia. Olethan yhteydessä, mikäli mietit miten muutokset voivat vaikuttaa liiketoimintaasi.

Hannu Itälä

+358 20 767 2382

 

Ari Engblom

+358 20 760 3614

 

Kaj Grüssner

+358 20 760 3374