• 1000

Olen Nooa Laukkanen ja kirjoitan juttusarjaa osana yhteistyötäni KPMG:n kanssa. Meri on työpaikkani ja rakas kotini. Lapsuudesta lähtien eletty merielämä antaa meren monimuotoisuuden vaalimiselle ja vastavoimien tutkimiselle mittaamattoman merkityksen. Yhteistyössä KPMG:n kanssa tutkin tässä ja tulevissa kirjoituksissani urheilijan vastuullisuutta ja merien tilaa omasta uteliaasta näkökulmastani. Vastauksia haen myös asiantuntijoilta ja kiinnostavilta ammattilaisilta.

Hälyttäviä huomioita raporteissa

Viimeisen kuukauden aikana meille on luettu madonluvut ainakin kahdessa raportissa. Uusimpana ilmestynyt Sitran raportti pyrkii konkretisoimaan korjausliikettä Suomen ilmastotoimiin, kun IPCC:n raportti ei taas jättänyt globaalilla tasolla tulkinnan varaa siitä, mitä on tapahtumassa ja mistä se johtuu. Niin media kuin ihmisetkin pohtivat asiaa järkyttyneinä, kunnes uutinen jäi taas toisten järkyttävien asioiden alle. Kyllä, tuska todellisuudesta on raskas kantaa, mutta kaikki on helpompaa, kun asioille tekee jotain.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Ja mistä aloittaa niin, että muutos olisi pysyvä? Yleensä muutos tapahtuu vasta, kun kriittinen raja ylittyy. Raja voi lähestyä pikkuhiljaa tai malja voi täyttyä kerta rysäyksellä. Minulla raja menee meressä. En yksinkertaisesti voi enää hyväksyä mitään, mikä vahingoittaa sen herkkää ekosysteemiä. Kaikki, mikä valuu vesirajan yli, ylittää myös minun rajani. Sadan vuoden aikana Itämeremme lämpötila on noussut yhteensä 3 astetta. Siitä kahden asteen nousu on tapahtunut viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Rakkolevä, osa Itämeren keuhkoista ja ravinnosta kuolee 27 asteessa. Se on saavutettu minullekin rakkaan Utön eteläpuolella jo vuonna 2018. 

Vaikutusta omilla teoilla

Kun raja ylittyi, hahmotin itselleni kolme kohtaa, joista pyrin raportoimaan itselleni päivittäin. Ne linkittyvät kaikkeen toimintaani pyrkiessäni kohti tavoitteita. 

Arvomaailman tarkastelu on se, mistä meidän jokaisen: yksilön, yrityksen ja koko yhteiskunnan tulisi aloittaa, sillä ilman motiivia ei tapahdu mitään. Motiivejakin voi luoda ja esimerkiksi huippu-urheilijalle motiivit ovat keino tehdä asioista rutiineja. Tarvitsemme teoillemme aina syyn, ja se on sitä väkevämpi, mitä syvempi ja henkilökohtaisempi syy on. Lue, kuuntele, tutki. Mitä enemmän altistamme itseämme kiistämättömille faktoille ilmastokriisistä, sen vaikeampi on perustella toimintaa, jonka tietää vahingoittavan sitä ainoaa kotia, joka meillä on. 

Toiseksi: vie oivalluksesi käytäntöön. Ei ole esimerkiksi kyse siitä, mitä syöt vaan, vaan miksi sitä syöt. Monet tekijät vaikuttavat valintoihimme, mutta arvoihin perustuvat valinnat ovat helppoja tehdä, kantaa ja perustella. Ruma totuus on, että kaikessa on kyse haluamisesta. Omasta mukavuudesta tai saavutetuista eduista luopuminen on ihmiseläimelle vaikea paikka. Kannustimet ja kompensaatiot ovat ulkopuolelta motivoimista, joka sekin toki toimii. Itse urheilen lajissa, jossa sellaisia kannustimia ei ole, vaan rakkauden ja nälän lajiin on oltava sisäsyntyistä, jotta jaksaa rakentaa tulevaisuutta monelle eri kivijalalle. En tule koskaan samaan elantoani purjehduksesta, vaan se polku aukeaa tänä syksynä Hankenin koulunpenkiltä. Kannustan ainakin tutkimaan avoimesti ja uteliaasi omia motiiveja ja syitä: mikä siellä muokkaisi ajatteluasi siihen suuntaan kuin maailma sitä nyt todistetusti tarvitsee?

Kolmantena kohtana on vaikuttaminen. Marraskuun Glasgown ilmastonmuutoskonferenssi COP26 lähestyy, eikä kukaan halua kuulla sieltä uutisia poliitikkojen nollapäätöksistä, vaan odotamme sitoutumista tiukempiin ja vaikuttaviin tavoitteisiin. Ilman rakenteisiin, kuten lainsäädäntöön tehtyjä muutoksia, yksilön ja yritysten keinot vaikuttaa ovat vähäiset.

Tekojen ja muutoksen on oltava totaalisia, jotta voisimme seuraavasta raportista lukea aidosti vaikuttavista tuloksista ja kiistämättömistä faktoista, että olemme matkalla parempaan. Sitä odotellessa minä aion raportoida itselleni joka päivä omista teoista ja päätöksistäni. Sillä on oltava vaikutusta. Ja sillä on, jos sinäkin teet niin.

Lisätietoja

Nooa Laukkanen on vuoden 2024 olympialaisiin tähtäävä Suomen maajoukkuepurjehtija, joka tutkii vastuullisuutta ja merien tilaa, omasta uteliaasta näkökulmastaan. Nooa on maailman meriä kiertävä huippupurjehtija ja Hankenissa opiskeleva tulevaisuuden tekijä.

Kuva: Jukka Saarikorpi Photography