close
Share with your friends

KHO: Tärkeä vuosikirjapäätös tulkinnasta verovelvollisen eduksi kiinteistöverotuksessa

Päätöksessä (KHO 2021:79) ratkaistiin rakennuksen verotusarvoa koskeva riita verovelvollisen eduksi verovelvollisen suosimisen periaatteen nojalla

Rakennuksen verotusarvoa koskeva riita ratkaistiin verovelvollisen eduksi

Korkein hallinto-oikeus on 14.6.2021 julkaissut kiinteistöverotusta koskevan vuosikirjapäätöksen met-roasemarakennuksiin sovellettavasta ikäalennusprosentista. Asiassa oli ratkaistavana, sovellettiinko näihin rakennuksiin arvostamislain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä asuin-, toimisto- ja muun niihin verrattavan rakennuksen yhden prosentin suuruista ikäalennusta vai mainitun momentin 2 kohdan mukaista myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- ja muun niihin verrattavan rakennuksen neljän prosentin suuruista ikäalennusta. Toimitetussa verotuksessa rakennuksiin oli sovellettu yhden prosentin ikäalennusta, mutta hallinto-oikeus oli katsonut, että rakennuksiin tuli soveltaa neljän prosentin ikäalennusta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka pääsääntöisesti kaikki rakennukset ovat verrattavissa johonkin arvostamislain 30 §:n 1 momentissa mainittuun rakennustyyppiin, kysymyksessä olleet metro-asemarakennukset eivät olleet mm. käyttötarkoituksensa osalta verrattavissa mihinkään lainkohdassa mainittuun rakennustyyppiin. Tässä tilanteessa ikäalennus oli määriteltävä ratkaisemalla asia verovelvollisen eduksi (in dubio contra fiscus -periaate) ja metroasemarakennuksiin oli siis sovellettava neljän prosentin suuruista ikäalennusta.

KHO 2021:79 on perustelujen osalta äänestyspäätös (3-2). KHO:n vähemmistöön jääneet jäsenet totesivat äänestyslausunnossaan, että kiinteistöverotuksessa kaikki rakennustyypit, joiden ikäalennuksesta ei ole arvostamislain 30 §:n 1 momentissa nimenomaisesti säädetty, ovat sijoitettavissa joko mainitun säännöksen 1 kohdan tai 2 kohdan ikäalennusryhmään ja lainsoveltajan on aina kyettävä tulkinnalla toteamaan, kumman ikäalennusryhmän rakennustyyppeihin asianomainen rakennus on paremmin verrattavissa. Asiassa esitetyn selvityksen nojalla vähemmistö katsoi, että metroasemarakennusta on ikäalennusta laskettaessa pidettävä muuna myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja- ja talousrakennuksiin verrattavana rakennuksena eli siihen on sovellettava neljän prosentin ikäalennusta. 

Päätöksen merkityksestä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ilmaisee tuoreen tavan hahmottaa arvostamislain 30 §:n 1 momentin soveltamistilanteet. Lainkohta sisältää säännökset eri rakennustyyppeihin kiinteistöverotuksessa sovellettavista ikäalennuksista, mutta siinä ei luetella tyhjentävästi kaikkia olemassa olevia rakennustyyppejä. Käytännössä ikäalennusten osalta joudutaankin usein esittämään kysymys, mihin säännöksessä nimenomaisesti mainittuun rakennustyyppiin arvioitavana oleva rakennus on parhaiten verrattavissa.

Lain tasolla on selvää, että arvostamislain 30 § ei sisällä jaottelua, jossa yhden prosentin ryhmä olisi jonkinlainen ”perustaso” ja neljän prosentin ryhmä siihen nähden ”erityistapaus”, joka olisi erityisen korkean soveltamiskynnyksen takana. Käytännössä laissa mainitsemattomien rakennustyyppien osalta on kuitenkin jo kauan nojauduttu Verohallinnon tulkintaan sovellettavasta ikäalennusprosentista, jolloin suurin osa rakennuksista on – ilman erityisiä perusteluja – kuulunut automaattisesti yhden prosentin ryhmään. Viime vuosina näitä Verohallinnon tulkintoja eri rakennustyyppeihin sovellettavista ikä-alennuksista on aktiivisesti haastettu.

Sovellettavaa ikäalennusprosenttia koskevissa riidoissa on aiemmin keskusteltu sellaisin ehdoin, että verovelvollinen on vaatinut parhaiten vastaavan rakennustyypin selvittämiseksi tasavertaista punnitsemista laissa mainittujen ryhmien välillä, kun verottaja on käytännössä verrannut rakennusta vain neljän prosentin ryhmään – soveltamiskynnyksen ollessa hyvin korkea. Ratkaisu on joka tapauksessa tehty toteamalla rakennuksen olevan paremmin verrattavissa toiseen laissa mainituista ryhmistä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2021:79 tuo kuitenkin täysin uuden elementin tähän päätöksentekoasetelmaan: rakennustyypin ei tarvitse tulkinnallisin keinoin olla verrattavissa kumpaankaan raken-nusten ryhmään, vaan se voi olla sellainen, ettei se ole lainkaan verrattavissa mihinkään lainkohdassa mainittuun rakennustyyppiin. Tällaisessa tilanteessa arvostamisratkaisu tulee tehdä verovelvollista suosien (in dubio contra fiscus), jolloin sovelletaan luonnollisesti neljän prosentin ikäalennuksia.

Päätöksen osalta voidaan siis johtaa kaksi olennaista sääntöä:

1. Pääsääntöisesti kaikki rakennustyypit ovat verrattavissa johonkin arvostamislain 30 §:n 1 momentissa mainittuun rakennustyyppiin, mutta rakennustyyppi voi olla myös sellainen, että se ei ole käyttönsä ja ominaisuuksiensa osalta verrattavissa mihinkään laissa nimenomaisesti mainittuun rakennustyyppiin.

2. Tällaisessa tilanteessa asia on ratkaistava verovelvollisen eduksi, eli kiinteistöverotuksessa on sovellettava korkeampaa, usein neljän prosentin ikäalennusta.

Kiinteistöverotus on ollut perinteisesti hyvin tekninen verolaji, mutta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu osoittaa, että kiinteistöverotuksessa vallitsevat samat oikeudelliset ajattelutavat kuin muuallakin vero-oikeudessa. 

Rakennusten arvostamista koskevat veroriidat

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on jatkoa rakennusten ikäalennusprosenttia koskeville ajankohtaisille veroriidoille. Päätös ratkaisi lainkohdan soveltamiseen liittyviä kysymyksiä ja toi samalla kokonaan uusia elementtejä kiinteistöverojärjestelmään. 

KPMG:n veroriitapraktiikka on hoitanut erilaisia kiinteistöverotukseen liittyviä riitoja KPMG:n kiinteistöveroasiantuntijoiden kanssa jo useiden vuosien ajan, haastaen ja on haastanut Verohallinnon mono-polia tämän verolajin, ja siihen liittyvien arvostamiskysymysten osalta, pyrkien sekä pyrkinyt sitouttamaan viranomaisen laissa säädettyihin arviointikriteereihin. 

On mielenkiintoista nähdä, kuinka Verohallinto tulkitsee päätöksen KHO 2021:79 soveltamisalan ja kuinka se sitoutuu päätöksessä ilmaistuun periaatteeseen. On hyvin todennäköistä, että päätöksen merkityksen osalta syntyy tulkinnallisia erimielisyyksiä verovelvollisten ja Verohallinnon välillä. Rakennusten arvostamiseen liittyviä riitoja ja korkeimman hallinto-oikeuden tasolta tulevia ratkaisuja nähtäneen jatkossakin.

Lisätietoja

Mikäli korkeimman hallinto-oikeuden päätös herätti kysymyksiä, autamme mielellämme arvioimaan sen mahdollisia vaikutuksia kiinteistöverotukseenne.

Kaj Grüssner

Tax & Legal partner

+358 40 713 3697

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Jouko Tuomi

Tax  & Legal Manager

+358 40 570 1072

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Ota yhteyttä