close
Share with your friends

Taloudellisen työnantajan käsite tulossa myös Suomeen – muutokset konkretisoitumassa

Suomen verotusoikeus ulottuisi suomalaiselle taloudelliselle työnantajalle tehtyyn työhön, vaikka henkilön muodollinen työnantaja olisi ulkomailla.

HE:n mukaan suomalaiselle taloudelliselle työnantajalle tehty työ verotetaan Suomessa.

Suomen ulkopuolella on hyvin monessa maassa käytössä ns. taloudellisen työnantajan käsite. Viimeisin ja meitä lähellä oleva valtio, joka otti tämän käyttöön, oli Ruotsi. Loppuviikosta annettiin luonnos hallituksen esitykseksi, jonka myötä Suomi laajentaisi verotusoikeuttaan kohdistaen jatkossa verotuksen myös henkilöihin, joiden muodollinen työnantaja on ulkomailla, jos työ tehdään suomalaiselle ns. taloudelliselle työnantajalle.

Ennen ehdotettua muutosta verotusoikeus on muodostunut Suomelle vain

  • jos ulkomaisella työnantajalla on täällä kiinteä toimipaikka
  • työntekijä oleskelee Suomessa yli 183 päivää verosopimuksesta riippuen joko kalenterivuodessa tai 12 kuukauden ajanjaksona
  • sekä tiettyjen maiden osalta, jos kyseessä on työvoiman vuokraus.

Muutoksessa on siis kyse tilanteesta, jossa ulkomaiseen yhtiöön työsuhteessa oleva työntekijä, jonka palkanmaksu on ulkomailla, tulee velvolliseksi maksamaan Suomeen veroa Suomen työskentelyyn kohdistuvasta palkkatulostaan sillä perusteella, että ns.  taloudellinen työnantaja katsottaisiin sijaitsevan Suomessa.

Mikä taloudellinen työnantaja on?

Yksinkertaistettuna kyseessä on yhtiö, jonka johdon ja valvonnan alaisena työntekijä suorittaa työpanoksensa, riippumatta siitä kuka on työntekijän muodollinen työnantaja tai kuka hänen palkkansa maksaa. Taloudellinen työantaja voi syntyä sekä konsernin sisäisesti että kahden täysin toistaan riippumattoman yhtiön välillä. 

Ehdotetussa lainsäädännössä seurataan pitkälti OECD:n kommentaarin lähestymistapaa. Ehdotus sisältää useita esimerkkitapauksia, jotka kuvaavat tilanteita, joissa taloudellinen työnantaja voi syntyä. Konsernin sisäisissä työvoiman liikkumistilanteissa tarkasteltaisiin erityisesti sitä, miten työntekijän työpanos linkittyy työvoimaa käyttävän yhtiön liiketoimintaan. Lisäksi näissä veloituksen perusteet sekä työn ohjaus ovat merkityksellisiä.

Pitkälti samoja kriteerejä tarkastellaan myös kahden toisistaan riippumattoman yhtiön väliseen työvoiman liikkumiseen. Näissä tulee arvioitavaksi se, milloin kyseessä on aito erillinen sopimus tietystä palvelusta ja se, voidaanko katsoa, että suomalainen työvoimaa käyttävä yritys on taloudellinen työnantaja.

Lainsäädäntöön ei ole ehdotettu aikarajoja. Taloudellinen työnantaja voi muodostua jo hyvin lyhyestäkin työskentelystä, eli esimerkiksi yhden päivän pituinenkin työskentely saattaa aiheuttaa raportointivelvoitteita.

Heinäkuun alussa annettiin luonnos hallituksen esitykseksi, jonka mukaan Suomi laajentaisi verotusoikeuttaan henkilöihin, joiden muodollinen työnantaja on ulkomailla, jos työ tehdään suomalaiselle ns. taloudelliselle työnantajalle.

Ehdotettu lainsäädäntö asettaa velvoitteita työntekijälle, työnteettäjälle sekä muodolliselle työnantajalle

Teknisesti taloudelliseen työnantajakäsitteeseen liittyvät velvoitteet on ehdotettu vastaamaan pitkälti samoja sääntöjä kuin mitä sovelletaan nykyisin kansainvälistä työvoimanvuokrausta koskeviin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa lähettävälle muodolliselle työnantajalle (eli ulkomaiselle yhtiölle) sekä vastaanottavalle suomalaiselle taloudelliselle työnantajalle raportointivelvoitteita. Verojen maksaminen ja tilittäminen jää käytännössä usein työntekijälle.

Raportointivelvoitteet ovat hiukan laajemmat tilanteessa, jossa työntekijän oleskelu Suomessa on yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta. Tässä tapauksessa muodollisen eli ulkomaisen työnantajan tulee  raportoida työntekijälle maksettu palkka kokonaisuudessaan, kun taas alle kuuden kuukauden oleskeluissa annetaan ainoastaan ilmoitus Suomessa tehtyyn työhön kohdistuvasta palkkatulosta.

Taloudellinen työnantaja raportoi työntekijän muodollista työnantajaa koskevia tietoja sekä tietoja työskentelyn pituudesta. Nämä velvoitteet koskevat myös konserniyhtiötä. Eli jos taloudellinen työnantaja muodostuu suomalaiseen yhtiöön ulkomaisesta konserniyhtiöstä lyhyeksi ajaksi komennetun työntekijän työpanoksen perusteella, tulee työvoiman käyttöön liittyvät ilmoitukset tehdä ja työntekijän tulee hakea maksuunpanoa verolle.

Ehdotettu lainsäädäntö antaa myös lähettävälle työnantajalle mahdollisuuden rekisteröityä vapaaehtoisesti työnantajaksi sekä hoitaa verojen tilittämisen, mutta samoin kuten nykyisissä työvoimanvuokraustilanteissa tämä on vapaaehtoinen velvoite, ellei yhtiölle synny Suomeen kiinteää toimipaikkaa.

Miten valmistautua lainsäädäntöön?

Muutosten on ehdotettu tulevan voimaan vuoden 2022 alusta. Kyseessä on toki vasta luonnos hallituksen esitykseksi. 

Ehdotetun lainsäädännön arviointikriteereihin ja esimerkkeihin on hyvä kuitenkin jo tutustua ja tästä on hyvä jakaa tietoa yhtiön sisällä.

Syksyn aikana on myös järkevää kartoittaa, minkälaisissa tilanteissa ulkomailta tulee Suomeen työntekijöitä ja pyrkiä arvioimaan, muodostuuko näissä taloudellista työnantajaa. Asiaa on syytä arvioida sekä konsernin sisäisissä siirroissa että ulkopuolisilta yhtiöiltä hankittavien aliurakoiden ja palvelujen yhteydessä, jos näihin liittyy myös työntekijöiden siirtymisiä Suomeen.

Ota yhteyttä

Asiantuntijamme apunasi

Tulemme kesälomien jälkeen informoimaan asiasta enemmän ja olemme tukenanne uusien prosessien rakentamisessa.