close
Share with your friends

EUT linjasi energiaverodirektiivissä säädetyn valmisteverovapauden soveltamisalasta

EUT otti kantaa energiaverodirektiiviin

Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa käsiteltiin energiaverodirektiivissä säädettyä verovapautta, joka koskee valmisteveronalaisten energiatuotteiden verovapaata kulutusta.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Energiaverodirektiivin 21(3) artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan energiatuotteiden kulutusta energiatuotteita tuottavan laitoksen alueella ei pidetä verotettavana tapahtumana, jos kulutus muodostuu kyseisen laitoksen alueella tuotetuista energiatuotteista. Tuomiossa asiassa C-44/19, Repsol Petróleo oli kysymys siitä, miten 21(3) artiklan ensimmäisen virkkeen mukaista vapautusta sovelletaan tuotannossa, jossa syntyy veronalaisia energiatuotteita ja tuotteita, jotka eivät ole veronalaisia ja joita käytetään taloudellisesti hyväksi.

Tuomion mukaan 21(3) artiklan mukainen poikkeus ei koske energiatuotteiden kulutusta tuotannossa, jossa valmistetut energiatuotteet on tarkoitettu käytettäviksi muihin tarkoituksiin kuin moottori- tai lämmityspolttoaineena.

Kaksi tärkeää näkökohtaa

Tuomiosta on luettavissa kaksi merkityksellistä näkökohtaa, jotka koskevat 21(3) artiklan mukaisen verovapauden ulottuvuutta.

Ensimmäisessä on kyse siitä, millaisessa energiatuotetuotannossa 21(3) artiklan 1. virke voi ylipäänsä aktualisoitua. Unionin tuomioistuimen mukaan verovapaata on energiatuotteiden kulutus, joka liittyy moottori- tai lämmityspolttoaineena tarkoitettavaksi käytettävien veronalaisten energiatuotteiden valmistamiseen. Näin ollen verovapauden ulottuvuus määrittyy valmistettavien energiatuotteiden käyttötarkoituksen perusteella.

Tähän liittyen tärkeä näkökohta on se, ettei energiatuotteiden kulutusmuodolla ole merkitystä, jos kuluttaminen on osa energiatuotteen teknistä valmistusprosessia (verovapaus voi koskea myös välituotteiden valmistusta).

Toinen näkökohta liittyy siihen, miten energiatuotteiden kulutus jaetaan veronalaiseen ja verovapaaseen kulutukseen tilanteessa, jossa kulutus on osa moottori- tai lämmityspolttoaineena tarkoitettavaksi käytettävien veronalaisten energiatuotteiden ja muiden tuotteiden valmistamista.

Koska tältä osin energiaverodirektiivissä ei ole täsmällisiä säännöksiä, jäsenvaltioiden on määriteltävä ne menettelytavat, joilla voidaan arvioida se energiatuotteiden määrä, joka tarvitaan lämmitys- tai moottoripolttoaineena käytettäväksi tarkoitetun toisen energiatuotteen tietyn määrän tuottamiseen.

Miten päätös vaikuttaa suomalaisiin toimijoihin?

Energiatuotantoalojen toimijoiden on suositeltavaa tutustua unionin tuomioistuimen päätökseen ja tarkistaa, miten energiaverodirektiivin 21(3) artiklan ensimmäiseen virkkeeseen perustuva vapaus on otettu huomioon valmisteverojen ilmoittamisessa. Päättyneisiin verokausiin on syytä hakea muutosta esimerkiksi silloin, jos valmisteveroa on maksettu liikaa. Oikaisuvaatimus on yleensä tehtävä kolmen vuoden kuluessa ja yleensä määräajan laskeminen alkaa verokauden päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Lisätietoja vero-osaamisestamme voit lukea täältä.

Lisätietoja:

Aki Kokko

+358 20 760 3803

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Kristiina Äimä

+358 20 760 3698

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

© 2021 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Limited, a private English company limited by guarantee. All rights reserved.


For more detail about the structure of the KPMG global organization please visit https://home.kpmg/governance

Ota yhteyttä

 

Kuinka KPMG voi auttaa?

 

loading image Jätä tarjouspyyntö