close
Share with your friends

Verohallinto: Uusi ohje rajat ylittävien verojärjestelyjen raportoinnista

Uusi MDR/DAC6-ohje Verohallinnolta

Kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä ja konserneja koskeva uusi verotuksen raportointivelvoite on tullut voimaan. Uudet DAC6 / MDR-säännökset määräävät raportoitaviksi tietyt sääntelyn tunnusmerkit täyttävät rajat ylittävät liiketoimet, joissa voi olla aggressiivisen verosuunnittelun piirteitä. Raportointiin on ryhdyttävä jo ensi heinäkuun alussa. Raportointivelvoite koskee kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä ja konserneja niiden koosta riippumatta.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Verohallinto on julkaissut syventävän vero-ohjeen rajat ylittävien verojärjestelyjen raportointia koskevasta lainsäädännöstä. Ohjeessa täsmennetään palvelun tarjoajan tiedonantovelvollisuutta ja verovelvollisen ilmoitusvelvollisuutta sekä lain määritelmiä raportoitavista järjestelyistä.

Raportoitavan järjestelyn tulee olla rajat ylittävä, sen tulee täyttää jokin laissa säädetty tunnusmerkki, sekä joidenkin tunnusmerkkien kohdalla järjestelyn tulee lisäksi täyttää pääasiallisen hyödyn testi. Raportointivelvoite koskee kaiken kokoisia kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä ja konserneja.

Ohjeessa korostetaan, että järjestelyitä tulee arvioida kokonaisuutena huomioiden kaikki ne toiminnot, jotka ovat tarpeen tunnusmerkin täyttymiseksi tai veroedun saamiseksi. Konserniyhtiöiden väliset tavanomaiset rajat ylittävät liiketoimet voivat siten tulla raportoitavaksi osana suurempaa järjestelyä. 

Pääasiallisen hyödyn testi

Sellaisten järjestelyjen osalta, joiden kohdalla edellytetään pääasiallisen hyödyn testin täyttymistä, yksittäisen tunnusmerkin täyttyminen ei tee järjestelystä raportoitavaa. Lisäksi on arvioitava, tavoitellaanko järjestelyn pääasiallisena hyötynä tai yhtenä pääasiallisista hyödyistä veroetua.

Verohallinnon ohjeessa on selkiytetty pääasiallisen hyödyn testin tulkintaa. Testin edellytysten täyttymisen arviointi perustuu objektiiviseen ja tapauskohtaiseen kokonaisarvioon, jossa arvioidaan suunnitteluhetkellä odotettavissa olevaa veroetua suhteessa järjestelyn olosuhteisiin ja kokonaisvaikutuksiin.

Pääasiallisen hyödyn testin soveltuminen edellyttää, että järjestelystä saatava veroetu on ristiriidassa verojärjestelmän, sovellettavan lain tai menettelyä koskevien säännösten tarkoituksen kanssa. Lain tarkoituksen vastaisten tilanteiden lisäksi ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat epäselvät ja tulkinnanvaraiset tilanteet.

Sen sijaan raportointivelvoitetta ei synny, jos kyse on verovelvollisen asuinvaltiossa nimenomaisesti säädetyn veroedun hyödyntämisessä tai vakiintuneessa oikeus- ja verotuskäytännössä hyväksytystä veroedusta. 

Yksittäisiä tunnusmerkkejä koskevat kannanotot

Verohallinnon ohjeessa on yksittäisten tunnusmerkkien osalta otettu esimerkiksi seuraavia kantoja:

  • Vakiomuotoiset asiakirjat ja rakenteet: Tavanomaisten vakiosopimusten, kuten finanssialan asuntolainasopimusten tai tavaran tai palvelun kauppaa koskevien sopimusten, käyttämisen ei yleensä katsota aiheuttavan raportointivelvollisuutta.
  • Verokohtelun eroavuus: Viroa ei katsota tunnusmerkin tarkoittamaksi maaksi, jossa ei kanneta yhteisöveroa tai yhteisöverokanta on nolla tai lähes nolla. Virossa yhteisöverotus perustuu voitonjakoon, eikä siten virolaisille yhtiöille maksettuja suorituksia raportoida pelkästään tämän tunnusmerkin perusteella.
  • Siirtohinnoittelutunnusmerkit: Vaikeasti arvostettavien aineettomien hyödykkeiden siirtämistä ei raportoida, jos siirrettävien hyödykkeiden hinta voidaan määrittää luotettaviin vertailuarvoihin perustuen. Tällaisena voidaan pitää markkinahintavertailumenetelmän (CUP) mukaisten vertailukelpoisten liiketoimien lisäksi myös tietokantahaulla löydettyjä ulkoisia vertailukohteita, jos ne täyttävät vertailukelpoisuuden edellytykset.

Miten raportointi on hoidettava?

Ensisijainen raportointivelvollisuus on palvelun tarjoajalla, joka suunnittelee, markkinoi, organisoi tai tuo saataville toteuttamista varten raportoitavan järjestelyn tai hallinnoi sen toteuttamista. Sen sijaan verovelvollisilla itsellään on raportointivelvollisuus esimerkiksi silloin, kun se ei käytä järjestelyssä palvelun tarjoajaa. Alustavista kannanotoista poiketen ohjeen mukaan tilintarkastuslain mukaisen lausunnon antaminen ei synnytä tilintarkastajalle raportointivelvoitetta.

Takautuva raportointi koskee siirtymäajan 25.6.2018 - 30.6.2020 aikana toteutettuja järjestelyjä, jotka on raportoitava Verohallinnolle 31. elokuuta 2020  mennessä. Jatkossa 1. heinäkuuta 2020 alkaen ilmoittamisessa noudatetaan 30 päivän määräaikaa. Raportointivelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan määrätä enintään 15 000 euron sanktio. 

Autamme mielellämme teitä arvioimaan raportointisäännösten vaikutukset liiketoimintaanne ja luomaan toimivan raportointiprosessin konsernillenne. Lisäksi autamme kartoittamaan siirtymäaikana toteutetut raportoitavat järjestelyt ja varmistamaan, että yrityksenne pystyy toteuttamaan reaaliaikaisen raportoinnin heinäkuusta 2020 eteenpäin. Voimme myös selvittää säännösten ja niiden tulkinnan sekä itse raportointimenettelyerot eri EU-valtioissa.

Lisätietoja:

Hanna Höglund

+358 20 760 3278

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

 

Kaisa Jokiniemi

+358 20 767 2166

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

© 2020 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Cooperative (“KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved.

KPMG International Cooperative (“KPMG International”) is a Swiss entity.  Member firms of the KPMG network of independent firms are affiliated with KPMG International. KPMG International provides no client services. No member firm has any authority to obligate or bind KPMG International or any other member firm vis-à-vis third parties, nor does KPMG International have any such authority to obligate or bind any member firm.

Ota yhteyttä

 

Kuinka KPMG voi auttaa?

 

loading image Jätä tarjouspyyntö