close
Share with your friends

Verohallinnon ohjeluonnos tarkentaa MDR-säännöksiä

Verohallinnon ohjeluonnos tarkentaa MDR-säännöksiä

Verohallinto on lähettänyt kommenttikierrokselle ohjeluonnoksensa lainsäädännöstä, joka koskee rajat ylittävien verojärjestelyiden raportointia. Luonnos tuo selvyyttä joihinkin lainsäädännön epäselväksi jättämiin mahdollisiin raportointitilanteisiin.

Pauliina Laine

Senior Manager, Financial Services Tax

KPMG Suomi

Lähetä viesti

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Verohallinto on julkaissut ohjeluonnoksen rajat ylittävien verojärjestelyjen (DAC6/MDR-säännökset) raportointia koskevaan lainsäädäntöön liittyen. Ohjeluonnoksesta pyydetään lausuntoja 23. maaliskuuta mennessä.

Suomessa verojärjestelyjen raportointia koskeva lainsäädäntö seuraa pitkälti direktiivin säännöksiä. Ohjeluonnoksessa ei määritetä tarkkaan raportoitavan järjestelyn käsitettä. Raportointivelvollisuutta arvioidaan lain tunnusmerkkien täyttymisen perusteella. Myös konserniyhtiöiden väliset tavanomaiset liiketoimet voivat olla osa raportoitavaa järjestelyä, eikä raportointi rajoitu ainoastaan aggressiivisiin verosuunnittelutilanteisiin.

Pääasiallisen hyödyn testin tulkinta selkeytyy

Täsmennystä tulee myös niin sanottuun pääasiallisen hyödyn testin tulkintaan. Ohjeen mukaan testin edellytysten täyttymisen arviointi perustuu objektiiviseen ja tapauskohtaiseen kokonaisarvioon, jossa arvioidaan suunnitteluhetkellä odotettavissa olevaa veroetua suhteessa järjestelyn olosuhteisiin ja kokonaisvaikutuksiin.

Näiden tietojen perusteella myös ulkopuolinen voi huomata järjestelyyn liittyvän veroedun. Sen sijaan subjektiivisesti koettuja etuja, jotka eivät ole ulkopuolisen todennettavissa, ei oteta huomioon. 

Pääasiallista hyötyä mittaavan testin edellytykset täyttyvät esimerkiksi, kun veroedulla on ollut vaikutusta siihen, miten järjestely on toteutettu. Veroetu katsotaan pääasialliseksi hyödyksi aina silloin, kun järjestelyyn ei olisi ryhdytty ilman odotettavissa olevaa veroetua. 

Raportointikynnys ei ylity kuitenkaan, jos veroetu on sattumanvarainen, epäolennainen tai vähäinen verrattuna järjestelystä saatavaan kokonaishyötyyn. Samoin testin edellytykset eivät täyty, jos järjestely on jo hyväksytty sekä verotus- että oikeuskäytännössä tai jos se on lainsäädännön ja sen tarkoituksen mukainen . 

Yksittäisiä tunnusmerkkejä koskevat kannanotot

Ohjeluonnoksessa on yksittäisten tunnusmerkkien osalta otettu esimerkiksi seuraavia kantoja:

-        Luottamuksellisuusehto: oleellista on, että luottamuksellisuusehto liittyy jokin järjestelyn sisältämän uuden ja innovatiivisen veroedun hankkimiskeinon salaamiseen;

-        Tulon muuntaminen: lainojen konvertointi omaan pääomaan on raportoitavaa, mikäli pääasiallisen hyödyn testi täyttyy arvioitaessa tilanteen olosuhteita kokonaisuutena;

-        Tappioiden käyttämistä koskeva ehto: selkeää aikarajaa tappiollisen yhtiön toiminnan lopettamiselle ei aseteta mutta edellytykset eivät täyty, mikäli toimintaa jatketaan vielä useita vuosia hankinnan jälkeen tai ostettaessa kilpailija pois markkinoilta ilman tarkoitusta hyödyntää tappioita:

-        Siirtohinnoittelutunnusmerkit: raportointikynnys ei ylity, jos siirtohinnat on OECD:n ohjeiden mukaan osoitettu markkinaehtoisiksi, vaikka hinnoittelu sijoittuisi myös valtion yksipuolisen safe harbour -säännöksen osoittamalle tasolle. Myöskään safe harbour -säännösten hyödyntäminen vai hallinnollisten velvoitteiden yksinkertaistamiseen ei johda raportointiin. Veroneutraaleja yritysjärjestelyjä tai tytäryhtiöosakkeiden myyntiä ei tarvitse raportoida varojen siirtoa koskevan tunnusmerkin perusteella.  

Miten raportointi toteutetaan?

Verovelvollisilla itsellään on raportointivelvollisuus esimerkiksi silloin, kun se ei käytä järjestelyssä palvelun tarjoajaa. Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan hallinnollisten ja compliance-palvelujen tarjoaminen voi synnyttää raportointivelvoitteen vain, jos palvelujen tarjoaminen liittyy järjestelyn toteutus- tai suunnitteluvaiheeseen, kuten ennakkoratkaisun hakeminen. Tilintarkastajakin voi olla raportointivelvollinen antaessaan järjestelyn suunnittelu- tai toteutusvaiheessa lausunnon.

Takautuva raportointi koskee 25.6.2018 - 30.6.2020 toteutettuja järjestelyjä, jotka on raportoitava Verohallinnolle 31.8.2020 mennessä. Jatkossa 1. heinäkuuta 2020 alkaen ilmoittamisessa noudatetaan 30 päivän määräaikaa. Määräaikoihin ei voi hakea lykkäystä. 

Lue aiemmin julkaistu blogimme MDR-säännösten vaikutuksista vakuutusyhtiöiden toimintaan.

Ota yhteyttä

 

Kuinka KPMG voi auttaa?

 

loading image Jätä tarjouspyyntö