close
Share with your friends

OECD julkaisi rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelua koskevan ohjeistuksen

OECD:lta odotettu siirtohinnoitteluohje

Dokumentissa annetaan ensimmäistä kertaa ohjeistusta yrityksille ja veroviranomaisille siitä, miten konsernin sisäisiä rahoitusliiketoimia hinnoitellaan markkinaehtoisesti. Suurin muutos Suomen nykyiseen siirtohinnoittelukäytäntöön on se, että konserniyhtiöiden luottoriskiä arvioitaessa on otettava konsernin tuki huomioon.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

OECD on julkaissut ohjeistuksensa rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelusta. Keskeisiä dokumentissa esiin nousseita aiheita ovat:

1)    OECD:n aiemmassa ohjeistuksessa esitettyjen periaatteiden soveltaminen rahoitustransaktioiden siirtohinnoitteluun ja kuinka määritellä markkinaehtoinen pääomarakenne konserniyhtiöissä.

2)    Siirtohinnoitteluaspektit liittyen rahoitustoimintoihin, konsernin sisäisiin lainoihin, konsernitilijärjestelmiin, suojauksiin, takauksiin ja konsernin sisäisiin vakuutuksiin. 

Lisäksi OECD tuo voimakkaasti esille kaksipuolista analyysia, jossa molempien osapuolien toiminnot ja riskit on analysoitava. Liiketoimen on oltava taloudellisesti järkevä molemmille osapuolille.

Liiketoimen tunnistaminen

OECD:n ohjeistuksen mukaan rahoitusliiketoimen tunnistamisessa on arvioitava etuyhteydessä tehdyn liiketoimen taloudellisesti olennaisia erityispiirteitä vastaavalla tavalla kuten muidenkin konsernin sisäisten liiketoimien osalta. Tällaisen laajan tosiasioiden arvioinnin perusteella voidaan muun muassa päätellä, onko lainaa pidettävä verotuksessa lainana vai esimerkiksi omana pääomana.

Ohjeistuksella ei haluta estää jäsenmaita soveltamasta paikallista lainsäädäntöään liiketoimen tunnistamiseen sekä markkinaehtoisen pääomarakenteen ja korkojen vähennyskelpoisuuden arvioimiseen, vaan ohjeistus tuo esille yhden mahdollisen tavan näiden tarkasteluun. 

Konsernin sisäiset lainat ja markkinaehtoinen korkotaso

Uuden ohjeistuksen mukaan yksittäisten konserniyhtiöiden luottoriskiä arvioitaessa on otettava huomioon konsernin tuki. Tämä linjaus poikkeaa selvästi tähän asti suomessa sovelletusta ehdottomasta erillisyhtiöperiaatteesta, missä kaikkia konserniyhtiöitä on arvioitu keinotekoisesti erillään muun konsernin vaikutteista. Luottoriskin arvioimisessa tulee myös ohjeistuksen mukaan ottaa huomioon sekä kvalitatiiviset että talouslukuihin liittyvät osatekijät.

Uudessa ohjeistuksessa käsitellään myös riskitöntä korkoa ja sen määrittelemistä mm. niitä tilanteita varten, joissa rahoituksesta vastaava osapuoli ei pysty kantamaan tai kontrolloimaan rahoitukseen liittyviä riskejä. Tällöin rahoituksesta vastaava osapuoli on oikeutettu vain kompensaatioon, joka vastaa riskitöntä korkoa.

Konsernitilijärjestelmät

Ohjeessa käydään ensimmäistä kertaa läpi konsernitilijärjestelmiä, niihin liittyviä rooleja ja markkinaehtoista kompensaatiota.

Esimerkkeinä on mainittu tilanteet, joissa:

a) hallinnoijan rooli on koordinoida konsernitilijärjestelmää, jolloin se saa rajoitetun tuoton palveluntarjoajana; tai:

b) hallinnoija suorittaa lisätoimintoja, valvoo ja kantaa sille sopimuksellisesti osoitetut taloudelliset riskit, jotka oikeuttavat hallinnoijan saamaan suuremman tuoton.

Ohjeistuksessa myös erityisesti mainitaan tilanteet, joissa konsernitilijärjestelmässä olevan pitkäaikaisen position saatetaan katsoa tosiasiallisesti olevan pitkäaikainen laina.

Rahoitustakaukset

Takausten osalta ohjeistuksessa erotellaan sitovat takaussopimukset ja muut ei-sitovat (implisiittiset) takaukset. Implisiittinen takuu saadaan tyypillisesti passiivisesta konserniin kuulumisesta sen sijaan, että tarjottaisiin erillistä palvelua, josta maksetaan markkinaehtoinen takausmaksu.

Lisäksi, olettaen että lainanottaja kykenee ottamaan suuremman lainan takauksen ansiosta, tulee ohjeistuksen mukaan arvioida:

a) luokitellaanko osa luotonantajan lainasta lainaksi lainanantajalta takaajalle; ja

b) onko lainan loppuosalle osalle maksettu takausmaksu markkinaehtoinen.

Konsernin sisäiset vakuutusyhtiöt

Dokumentissa annetaan myös ohjeita markkinaehtoperiaatteen soveltamisesta etuyhteysosapuolten välillä solmittaviin vakuutuksiin. Erityisesti artikkelissa tarkastellaan markkinaehtoisen vakuutusmaksun määrittämisen vaikeutta ottaen huomioon, että kolmansien osapuolten väliset mahdollisesti vertailukelpoiset järjestelyt eivät tyypillisesti erota vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintoja toisistaan.

Ohjeistuksessa käsitellään myös vakuutusmaksujen hinnoittelua riippumattomien osapuolien kesken, erityisesti kuinka määritellä verrokkitransaktioihin perustuva markkinaehtoinen hinta.

Ohjeistuksen vaikutukset Suomessa

OECD tuo ohjeessaan esille yhden mahdollisen tavan liiketoimen tunnistamiseen sekä markkinaehtoisen pääomarakenteen ja korkojen vähennyskelpoisuuden arvioimiseen. Suomen verotuskäytännön perusteella liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleen luonnehdinta eivät ole mahdollisia pelkästään siirtohinnoitteluoikaisua ja markkinaehtoperiaatetta koskevan lainkohdan perusteella (verotusmenettelystä annetun lain 31§).

OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla on vain ohjaava vaikutus 31 §:n soveltamisalalla. Yleisesti OECD:n ohjeilla ei ole katsottu olevan säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta, minkä vuoksi osapuolten sopiman liiketoimen sivuuttamista ei voi niihin perustaa.

On kuitenkin huomioitava, että siirtohinnoitteluanalyysissa tulee analysoida liiketoimi molempien (tai kaikkien) osapuolien osalta. Tällöin uusi ohjeistus saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa rahoitusta katsotaan Suomen lainsäädännön puitteissa lainana, mutta liiketoimen toisen osapuolen veroviranomaiset mieltävät rahoituksen oman pääoman ehtoiseksi.

Mikä on suurin muutos Suomeen?

Uuden ohjeistuksen suurin – ja ehkä myös odotetuin - muutos Suomen nykyiseen siirtohinnoittelukäytäntöön on se, että konserniyhtiöiden luottoriskiä arvioitaessa on otettava konsernin tuki huomioon. Ohjeistuksen puutteen takia tulkintalinjat ovat tähän asti olleet kovin erilaiset eri maissa, joten yhtenäinen ohjeistus lisännee sekä yritysten että veroviranomaisten varmuutta siitä, miten konsernin sisäisiä rahoitusliiketoimia hinnoitellaan markkinaehtoisesti.

Muutoksen vaikutus tulee olemaan suurin niissä konserniyhtiöissä, joissa luottoluokitus on tähän mennessä poikennut eniten koko konsernin luottoluokituksesta.

Uuden ohjeistuksen myötä yritysten on syytä käydä läpi nykyiset konsernin sisäiset hinnoittelumekanismit rahoitusliiketoimien osalta. Erityisesti luottoluokituksiin perustuvat hinnoittelut (lainat, takaukset, konsernitilit) ja konsernin sisäiset luottoluokitusmallit kaipaavat hienosäätöä, jotta ne ovat jatkossakin markkinaehtoisia.

Lisätietoja:

Sanna Laaksonen

+358 20 760 3417

etunimi.sukunimi@kpmg.fi 

 

Riika Jaakkola

+358 20 760 3654

etunimi.sukunimi@kpmg.fi 

 

Sakari Siljander

+358 20 760 3136

etunimi.sukunimi@kpmg.fi 

 

© 2020 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Cooperative (“KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved.

KPMG International Cooperative (“KPMG International”) is a Swiss entity.  Member firms of the KPMG network of independent firms are affiliated with KPMG International. KPMG International provides no client services. No member firm has any authority to obligate or bind KPMG International or any other member firm vis-à-vis third parties, nor does KPMG International have any such authority to obligate or bind any member firm.

Ota yhteyttä

 

Kuinka KPMG voi auttaa?

 

loading image Jätä tarjouspyyntö