Uusi työaikalaki astui voimaan 1. tammikuuta 2020. Työaikalain uudistuksen taustalla olivat muutokset elinkeinorakenteessa, yritysten toimintaympäristössä ja työn tekemisen tavoissa. 

Uuden työaikalain soveltamisala vastaa pitkälti nykyistä. Vähäisempiä muutoksia on kuitenkin luvassa erityisesti, jos  työntekijän on esimerkiksi työn luonteen tai asemansa vuoksi mahdollista päättää työajoistaan. Jatkossa kotona tehtävään työhön sovelletaan lähtökohtaisesti työaikalakia.

Työajan seurantaan liittyvät järjestelmät ovat kehittyneet, eikä työntekopaikka itsessään ratkaise työaikalain soveltumista työhön.

Nyt työnantajalla ja työntekijällä on mahdollisuus sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta. Joustotyöaika voi tulla sovellettavaksi tehtävissä, joissa vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Näin ollen joustotyöajan varsinaisen soveltamisala on asiantuntijatyö.

Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa tulee sopia ainakin päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevosta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen. 

Lakisääteisen työaikapankin tarkoituksena on mahdollistaa työajan, ansaittujen vapaiden tai vapaa-ajaksi muutettujen rahamääräisten etuuksien säästämisen sekä yhdistämisen toisiinsa. Lakisääteinen työaikapankki on mahdollista ottaa käyttöön kaikissa yrityksissä eli myös sellaisilla aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta.

Työaikapankin käyttöönotosta sovitaan työpaikalla yhteisesti. Sopimuksessa on sovittava ainakin työaikapankkiin siirrettävistä eristä, säästämisrajoista, työaikapankin lakkaamisesta sekä vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista. 

Jos haluat tietää lisää työaikapankeista, lue myös Keijo Putkosen verkkoartikkeli.

Liukuvien työaikajärjestelyiden käyttömahdollisuuksia on lisätty. Päivittäinen liukuma-aika voi aiemman kolmen tunnin sijasta olla neljä tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika on keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Seurantajakson päättyessä ylitysten enimmäiskertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten enimmäismäärä 20 tuntia.

Liukuvasta työajasta on sovittava työnantajan ja työntekijän välillä. Sopimuksessa sovitaan ainakin yhdenjaksoisesta kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta ja liukuma-ajan sijoittamisesta, lepoaikojen sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä.

Mahdollisuus teettää jaksotyötä on laajentunut useammille aloille. Työaikalaissa on listaus niistä aloista, joissa voidaan soveltaa jaksotyöaikaa. Lisäksi työehtosopimuksella voidaan sopia jaksotyöjärjestelyn käyttöönotosta myös muissa kuin laissa säädetyillä aloilla.

Yötyön teettämistä koskevat rajoitukset eivät koske enää tilapäisesti teetettävää yötyötä. Näin ollen tilapäinen yötyö on mahdollista tilanteessa, jossa työnantajan tavanomainen toiminta sijoittuu päiväsaikaan, mutta työnantajalle syntyy luonteeltaan satunnainen tarve teettää työtä yöaikana.