Euroopan unionin tuomioistuimen maaliskuussa antama ennakkoratkaisu koski koulutuspalvelun myyjän verovelvoitteita koulutuksen järjestämisvaltiossa. Srf konsulterna AB tarjoaa verovelvollisille kirjanpitokoulutusta seminaareina. Suurin osa näistä koulutustilaisuuksista pidetään Ruotsissa, osa myös muissa EU-jäsenvaltioissa. 

Srf:n tarjoamiin koulutuksiin osallistuminen edellyttää, että henkilö on etukäteen rekisteröity ja hyväksytty ennen koulutuksen alkua, ja koulutus on maksettu etukäteen.

Ratkaisussaan EUT katsoi, että kyseessä olevien kaltaisten koulutusten verotuspaikka on määritettävä arvonlisäverodirektiivin 53. artiklan (eli arvonlisäverolain 69d §:n 1. momentin) perusteella. Tämä tarkoittaa, että koulutuksista on maksettava arvonlisävero jäsenvaltiossa, jossa koulutukset tosiasiassa pidetään. 

Koulutusten etukäteisrekisteröitymisellä ja -maksulla ei ole tuomioistuimen mukaan merkitystä.

Unionin tuomioistuin on aiemmin todennut, että arvonlisäverodirektiiviin sisältyvien palvelujen verotuspaikkaa koskevien säännösten logiikka edellyttää, että verot maksetaan mahdollisuuksien mukaan tavaroiden ja palveluiden kulutusmaassa. 

Uusi EUT:n tuomio soveltaa tätä periaatetta myös sellaisiin koulutustapahtumiin, joiden keskeinen ominaisuus on seminaariin tai muuhun koulutustapahtumaan pääsy. Tuomion tulkinnan perusteella suomalaisen yrityksen ei tulisi vastaavissa olosuhteissa maksaa ulkomailla järjestetyn koulutuksen ostosta Suomen arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella. 

Toisaalta kun suomalainen yritys laskuttaa toisessa EU-maassa järjestetystä koulutuksesta esimerkiksi toista suomalaista yritystä, koulutuksesta laskuttavalle suomalaisyritykselle syntyy arvonlisäverovelvollisuus koulutuksen järjestämismaassa.

Suomessa Verohallinnon tulkintalinja on ollut joustavampi, sillä sen mukaan kursseja ja koulutuksia ei pidettäisi koulutustapahtumiin pääsyyn liittyvinä palveluina. Tällöin verotusmaa määräytyy verovelvollisen asiakkaan sijaintimaan mukaan (AVL 65 §), mikä on yleensä käytännössä osapuolten kannalta parempi ratkaisu.

Nähtäväksi jää, tarkistaako Verohallinto linjaansa EUT:n ratkaisun perusteella. Verohallinnon tulkintalinja ei saisi ainakaan johtaa siihen, että suomalaisen koulutuksen ostajan tulisi maksaa Suomen arvonlisävero käännetyn verovelvollisuuden perusteella sellaista koulutuksesta, josta koulutuksen myyjä on jo veloittanut koulutuksen järjestämisvaltion arvonlisäveron. 

Käsityksemme mukaan ratkaisua ei kuitenkaan pitäisi automaattisesti ilman erillistä uutta ennakkopäätöstä laajentaa esimerkiksi konsernin sisäisiin koulutustilaisuuksiin. Niissä koulutukset on lähtökohtaisesti rajattu konsernin henkilökunnalle, ja eri konserniyrityksiltä veloitettavan korvauksen voidaan katsoa olevan vastiketta nimenomaan annettavasta opetuksesta.

Pasi Hämäläinen +358 20 767 2101

Sanna Aalto +358 20 767 2052

etunimi.sukunimi@kpmg.fi