KHO:2016:71

Tapauksessa oli kyse konsernin sisäisestä järjestelystä, jossa ulkomainen emoyhtiö myi ulkomaisen tytäryhtiönsä Suomen rekisteröimälle sivuliikkeelle omistamansa suomalaisen tytäryhtiön osakkeet. Osakkeiden hankinnasta aiheutunut velka kohdennettiin vastaavasti osakkeet hankkineelle sivuliikkeelle.

KHO katsoi, ettei Suomen sivuliikkeellä ollut siinä määrin tytäryhtiön osakkeiden omistamiseen liittyviä omistajanohjaustoimintoja ja henkilökuntaa, että sivuliikkeen olisi voitu katsoa käyttäneen hankittujen osakkeiden tuottamaa määräysvaltaa suomalaisessa tytäryhtiössä. Hankittuja osakkeita ei ratkaisun mukaan siten voitu pitää sivuliikkeeseen kuuluvina varoina. Niiden hankkimisesta johtuvaa velkaa ei vastaavasti nähty sivuliikkeelle kuuluvana velkana eikä velan korkoja sille verotuksessa vähennyskelpoisina.

KHO ei ottanut kantaa järjestelyn veronkiertoluonteeseen, vaan tapaus ratkaistiin teknisluonteisen osakeomistuksen kohdistamisratkaisun perusteella. Kyse oli äänestysratkaisusta (3-2), jossa kaksi vähemmistöön jäänyttä jäsentä olisi pitänyt hallinto-oikeuden ratkaisun sellaisenaan, eli katsonut järjestelyn myös veronkierroksi.

KHO:2016:72

Tapauksessa KHO katsoi, että kysymyksessä oleva monivaiheinen järjestely, jolla osakkeet siirrettiin usean yhtiön kautta emoyhtiöltä toisen konserniyhtiön Suomen rekisteröimälle sivuliikkeelle, oli keinotekoinen. KHO:n näkemyksen mukaan järjestelyjen tarkoituksena oli vapautua suoritettavasta verosta konserniavustusjärjestelmää ja korkovähennystä hyödyntäen, eikä sille ollut verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita.

Tapaus oli kuitenkin äänestysratkaisu (2+1-2), ja kaksi eriävän mielipiteen jättänyttä jäsentä olisivat hyväksyneet yhtiön valituksen ja sallineet korkojen vähennyskelpoisuuden. Äänestyslausunnossa todetaan tältä osin mm., että apuyhtiörakenteen käyttäminen yrityskauppojen yhteydessä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, eikä tapauksessa käytettyä muotoa tulisi torjua pelkästään siksi, että siinä on hyödynnetty apuyhtiörakennetta. Edelleen valituslausunnossa todetaan, että yrityskaupan jälkeisen rakennejärjestelyt, joissa yrityskauppaan ja sen täytäntöönpanoon ajallisesti ja muutoinkin läheisesti liittyviä konsernirakenteen muutoksia on pidettävä tavanomaisena ja liikkeenjohdollisesti perusteltavissa olevina järjestelyinä esimerkiksi silloin, kun konsernin emoyhtiön alun perin hankkimat osakkeet siirretään toiseen yhtiöön konsernin sisällä.

KHO:ssa näyttäisi äänestyslausunnon perusteella siis vallitsevan sellaista näkemystä, että apuyhtiörakenteiden käyttäminen yrityskaupoissa ja yrityskaupassa hankittujen yhtiöiden siirtäminen yrityskaupan jälkeen konsernirakenteessa perusteltuun paikkaan olisi jatkossakin sallittua.

Eriävässä mielipiteessä on lisäksi tuotu esiin, että keinotekoisen sivuliikerakenteen sivuuttaminen verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n perusteella edellyttäisi sitä, että järjestelyn avulla saavutettaisiin Suomessa toimitettavassa verotuksessa jotain lain oikean soveltamisen kannalta vierasta etua. Ne veroedut, joita sivuliikerakenteen avulla muualla kuin Suomessa on saavutettu, eivät oikeuttaisi soveltamaan Suomen verolainsäädäntöön sisältyvää veron kiertämissäännöstä.

Eriävässä mielipiteessä omaksutun kannan mukaan siis se, että sivuliikerakennetta hyödyntämällä saavutetaan veroetua Suomen ulkopuolella, ei olisi riittävä peruste soveltaa veronkiertosäädöstä Suomessa. Tällä ei kuitenkaan enemmistön näkökulmasta nähty olevan asian ratkaisuun vaikutusta, vaikka kannanotto VML 28 §:n soveltamisedellytysten näkökulmasta varsin perustellulta vaikuttaakin.

Vaikutuksia konsernirakenteiden uudelleenjärjestelyille ja yrityskaupoille

Molemmissa tapauksissa KHO vahvisti määrätyn veronkorotuksen, joka oli suuruudeltaan noin viisi prosenttia sivuliikkeelle lisätyistä tuloista. Edes sillä seikalla, että ensiksi mainitussa tapauksessa oli kyse osakkeiden kohdistamisratkaisusta sivuliikkeen ja pääliikkeen välillä ja EVL 18 §:n soveltamisesta eikä päätökseen sovellettu VML 28 §:n veronkiertosäännöstä, ei ollut vaikutusta veronkorotuksen määräämisedellytyksiin.

KHO:n päätökset on syytä ottaa huomioon suunniteltaessa konsernirakenteiden uudelleenjärjestelyjä tai strukturoitaessa yrityskauppoja. Arvioitavaksi esimerkiksi jää, millainen vaikutus päätöksillä on apuyhtiöiden käyttöön yrityskauppatilanteissa, vaikka apuyhtiöt onkin vakiintuneesti hyväksytty oikeuskäytännössä. Yritysrakenteiden osalta on joka tapauksessa tarpeen varmistaa, että rakenne on myös verotuksen tarpeisiin liiketoiminnallisesti perusteltu. Verohallinto on ilmoittanut antavansa 27.5.2016 mennessä tarkempaa ohjausta päätösten vaikutuksista Verohallinnon ohjeisiin ja tulkintoihin.

 

Lisätietoja:

Timo Torkkel P. 020 760 3370

Antti Leppänen P. 020 760 3247

Tero Lehmusvaara P. 020 760 3082

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi