Korkein hallinto-oikeus kumosi päätöksellään hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan tapauksen todelliset olosuhteet olisivat osoittaneet kyseessä tosiasiallisesti olleen työsuhteen.

Tapauksessa A oli toiminut B Oy:n talouspäällikkönä vuosina 2007 ja 2008. Vuosina 2008 - 2009 B Oy:n emoyhtiö määräsi konsernin strategian mukaisesti taloushallinnon ja tietohallinnon palvelujen ulkoistamisesta, jonka johdosta A irtisanottiin. Taloushallinnon palveluntarjonta kilpailutettiin ja käytännön syistä johtuen B Oy halusi suomalaisen talouspalvelun tarjoajan. Tämän johdosta A Ky, jossa irtisanottu A toimi ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä, valittiin hoitamaan B Oy:n taloushallintoa toimeksiantosopimuksen nojalla.

Verotarkastuskertomuksen johdosta Verohallinto maksuunpani B Oy:lle A Ky:lle tehdyistä suorituksista ennakkopidätystä ja työnantajan sosiaaliturvamaksua. Verohallinnon hylättyä B Oy:n oikaisuvaatimuksen maksuunpanojen poistamisesta, B Oy valitti hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus hylkäsi B Oy:n valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan todelliset olosuhteet tapauksessa osoittivat, että kysymyksessä oli työsuhde. Hallinto-oikeus lausui, että B Oy:lle ei ollut aiheutunut yrittäjän taloudellista riskiä, sillä toimeksiantosopimus sisälsi työsopimukselle ominaisia tunnusmerkkejä, kuten määräyksiä työpaikasta, vähimmäistyöajasta ja siitä maksettavasta korvauksesta sekä irtisanomisajasta. Lisäksi A Ky:n saama kiinteä kuukausittainen korvaus oli edellyttänyt A:lta säännöllistä 90 tunnin työskentelyä. A työskenteli pääasiassa B Oy:n tiloissa, jossa A:lla oli oma työhuone, minkä hallinto-oikeus katsoi tosiallisesti merkitsevän samojen työtehtävien jatkamista B Oy:n lukuun sen johdon ja valvonnan alaisena. Hallinto-oikeuden mukaan myös se, että A Ky:llä ei liikevaihdon perusteella ollut merkittävissä määrin muita asiakkaita ja se, että A Ky:n liikevaihto oli muodostunut kokonaan tai pääosin B Oy:n laskutuksesta, joka perustui pelkästään A:n työpanokseen, yhdessä puhuivat tosiasiallisen työsuhteen puolesta.

KHO otti kuitenkin erilaisen lähestymistavan. Ensinnäkin KHO lausui ennakkoperintälain 13 §:n 2 momenttiin viitaten, että sopimussuhteen ulkopuolisia seikkoja, kuten esimerkiksi työn suorittajan toimeksiantojen lukumäärää ja muun toiminnan laajuutta, ei voida ottaa työn teettäjän vahingoksi huomioon arvioitaessa työn teettäjän ennakkopidätysvelvollisuutta. Siten hallinto-oikeuden perusteilla, jotka liittyivät B Oy:n liikevaihtoon ja sen koostumukseen sekä B Oy:n taloudelliseen riskiin ei ollut käytännössä merkitystä arvioitaessa työ- tai toimeksiantosuhteen olemassaoloa.

Mainitun lain pykälän lisäksi tätä lähestymistapaa tukevat sekä hallituksen esitys (HE 126/1994 vp) että Verohallinnon ohje (A32/200/2014), jossa sanotaan, että tunnusmerkkien kokonaisarvioinnissa voidaan maksajan hyväksi aina ottaa huomioon toimeksiantosuhdetta puoltavia elinkeinotoiminnan yleisiä tunnusmerkkejä, kuten mm. toiminnan laajuus ja taloudellinen riski. Sen sijaan näitä yleisiä tunnusmerkkejä ei päinvastaisessa tilanteessa tulisi lukea maksajan vahingoksi. Toimeksiantosuhdetta puoltavana seikkana KHO lausui, että taloushallintopalveluissa taloudellinen riski liittyy lähinnä toimeksiantojen loppumiseen, ja siten osapuolten välillä vallinnut määräaikainen ja sen jälkeinen toistaiseksi voimassaoleva toimeksiantosopimus kolmen kuukauden irtisanomisajalla sisälsivät alalle ominaisen yrittäjäriskin.

Toiseksi, toisin kuin hallinto-oikeus oli katsonut, irtisanomisajasta sopiminen ei tässä tapauksessa puoltanut tulkintaa, että kysymyksessä olisi ollut työsuhde. KHO:n mukaan irtisanomisajasta sopiminen irtisanomisperusteita määrittelemättä on toistaiseksi voimassa olevien toimeksiantosopimusten ominaispiirre. Sen sijaan, työsopimusta ei voida irtisanoa noudattamatta työoikeuslainsäädännön vaatimuksia irtisanomisperusteista ja -ajoista.

Kolmanneksi, KHO:n mukaan ei ollut epätavanomaista, että A oli nimetty osapuolten välisessä toimeksiantosopimuksessa vastuuhenkilöksi, sillä asiantuntijapalvelujen myynnissä toimeksiantovastuullisesta henkilöstä sopiminen toimeksiantosopimuksessa on tavanomaista. KHO:n näkemyksen mukaan asiassa ei ollut merkitystä sillä, että A yksin oli A Ky:n vastuunalainen yhtiömies. Myöskään sillä, että A oli pääsääntöisesti hoitanut toimeksiantoa B Oy:n tiloissa, jossa hänellä oli ollut oma työhuone, ei tässä tapauksessa ollut merkitystä, sillä asiantuntijapalveluissa toimeksiannon hoitaminen asiakkaan tiloissa ei ole epätavanomaista.

Neljänneksi, KHO ei katsonut asiassa esitetyn perusteita sille, että A:n työ olisi tapahtunut B Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. Sen sijaan huomioitava oli B Oy:n selvitys siitä, että sen työntekijöiden oli viikkotasolla selvitettävä yhtiölle, mitä ja milloin he tekevät. A:lta tai A Ky:ltä ei tällaista selontekoa edellytetty, vaan ainoa selonteko B Oy:lle oli ollut tulosraportin valmistuminen kuukausittain emoyhtiön kanssa sovittuun määräaikaan mennessä sekä tilinpäätöksen valmistuminen vuosittaiseen lakisääteiseen määräaikaan mennessä.

KHO totesi, että sinänsä joissain olosuhteissa A:n aikaisempi työ B Oy:n talouspäällikkönä, jonka tehtävänkuvaan kuului osittain samat tehtävät kuin toimeksiantosopimuksessa, voisi osoittaa työsuhteen keinotekoista muuttamista toimeksiantosuhteeksi. Tapauksessa B Oy:n emoyhtiö oli kuitenkin uskottavasti esittänyt selvityksen siitä, että A:n tehtävä oli ulkoistettava ja siitä, miksi A Ky oli valittu tehtävään. Merkityksellistä oli myös se, että edellä mainittujen palvelujen ulkoistaminen oli liiketoiminnassa tavanomaista. KHO antoi myös päätöksessään merkitystä sille, että A Ky oli ollut merkittynä ennakkoperintärekisteriin ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, minkä johdosta A ei ollut oikeutettu B Oy:n maksamiin sairaus- tai lomakorvauksiin saati muihin henkilökuntaetuuksiin. Sen sijaan A Ky:n on tullut huolehtia, kuten se olikin huolehtinut, tarvittavista vakuutuksista itse.

KHO:n päätös osoittaa, että aikaisempi työsuhde ei automaattisesti merkitse sitä, että työsuhde katsottaisiin keinotekoisesti muutetun toimeksiantosuhteeksi silloin, kun ulkoistaminen on liiketaloudellisesti perusteltua ja alalle tavanomaista. Tapauksia tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti.

 

Lisätietoja:

Hanna Höglund

P. 020 760 3278

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi