Oman käytön veron peruste voitiin rajata rakentamispalvelun käypään markkina-arvoon

Oman käytön veroperusteen rajaaminen rakentamisessa

Oman käytön veroa suoritetaan, kun elinkeinoharjoittaja rakentaa tai rakennuttaa hallitsemalleen maa-alueelle rakennuksen myyntiä varten tai myy uudisrakentamiseen liittyvän rakentamispalvelun määräysvallassaan olevalle asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle. Arvonlisäverolain mukaan oman käytön veron perusteena ovat tällöin rakentamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.

1000

Helsingin hallinto-oikeus otti 28.9.2015 ratkaisemassaan tapauksessa 15/0802/4 kantaa siihen, onko rakentamispalvelun välittömistä ja välillisistä kustannuksista suoritettava arvonlisäveroa myös silloin, kun kustannukset ylittävät käyvän markkina-arvon. Tapauksessa uudiskohteen rakennuttamiskustannukset olivat nousseet korjaustöiden vuoksi kohteen käypää markkina-arvoa suuremmiksi.

 

Arvonlisäverodirektiivin mukaan oman käytön veroa on suoritettava kohteen käyvän markkina-arvon perusteella. Arvonlisäverolain mukaan oman käytön veron perusteena ovat puolestaan rakentamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Lähtökohtaisesti rakentamispalvelun oman käytön veron perusteen määritteleminen välittömien ja välillisten kustannusten perusteella johtaa yleensä käypää markkina-arvoa edullisempaan lopputulokseen. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisemassa tapauksessa uudisrakennuksen rakentamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset olivat kuitenkin korjaustöiden vuoksi nousseet palvelun käypää markkina-arvoa suuremmiksi ja yhtiöllä oli tässä tilanteessa oikeus rajata veron peruste rakentamispalvelun käypään markkina-arvoon.

 

Tapauksessa hallinto-oikeus otti huomioon arvonlisäverolain tulkintavaikutuksen ja katsoi, että verovelvollisella oli tapauksessa mahdollisuus vedota arvonlisäverodirektiiviin. Direktiiviin oli hallinto-oikeuden mukaan mahdollista vedota, koska arvonlisäverodirektiivin ja arvonlisäverolain välillä oli ristiriita verovelvollisen vahingoksi.

 

On kuitenkin hyvä huomioida, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen. Aikaisemmin antamassaan tuomiossa (18.3.2004/638) korkein hallinto-oikeus oli todennut, että uudisrakentamisessa veron perusteena ovat rakentamisen välittömät ja välilliset kustannukset myös silloin, kun osakkeiden myyntihinta on kokonaiskustannuksia alhaisempi. KHO totesi kyseisen päätöksensä perusteluissa, että arvonlisäverolaki sellaisenaan ei ole direktiivin vastainen, mutta epäselväksi jäi tuolloin kysymys verovelvollisen oikeudesta vedota direktiiviin sellaisessa yksittäisessä tapauksessa, jossa nimenomaan rakentamispalvelun toteutuneet kustannukset ylittivät vastaavan palvelun käyvän arvon.

 

Hallinto-oikeuden päätös voi lainvoimaiseksi jäädessään mahdollistaa joissain tapauksissa arvonlisäverojen palautukset. Palautusta voidaan hakea kolme vuotta tilikauden päättymisestä, joten jos halutaan tehdä palautushakemus esim. kalenterivuodesta 2012 koostuneen tilikauden osalta, hakemus tulee jättää Verohallintoon ennen kuluvan vuoden päättymistä.

© 2024 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Cooperative (“KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved.

Ota yhteyttä