MDR/DAC6 -vaikutukset vakuutusyhtiöiden toimintaan MDR/DAC6 -vaikutukset vakuutusyhtiöiden toimintaan

Muiden yritysten tavoin myös suomalaisten vakuutusyhtiöiden on ensi kesästä alkaen raportoitava Verohallinnolle tietyistä rajat ylittävistä järjestelyistä, joissa vakuutusyhtiö on palvelun tarjoajan roolissa tai itse sääntöjen tarkoittamana verovelvollisena. Raportointivelvollisuus ulottuu takautuvasti myös viimeisen kahden vuoden aikana toteutettuihin järjestelyihin. Mitä tämä merkitsee vakuutusyhtiöille?

Raportointivelvollisuus koskee rajat ylittäviä järjestelyitä, jotka täyttävät jonkin laissa säädetyistä tunnusmerkeistä. Joidenkin tunnusmerkkien osalta edellytetään lisäksi saavutettavaa tai vaikkapa vain teoreettista veroetua. Raportointivelvollisuus on ensisijaisesti verotukseen vaikuttavien järjestelyjen tarjoajilla tai niissä avustavilla tahoilla ja toissijaisesti verovelvollisilla itsellään. Eräät ammattisalassapitovelvollisuuden piirissä olevat välittäjät, kuten asianajajat ovat raportointivelvollisia vain rajoitetusti.

Vakuutusyhtiö voi olla säännöksissä tarkoitettu palvelun tarjoaja, jos se on osallistunut toista verovelvollista koskevan raportoitavan järjestelyn markkinoimiseen, organisoimiseen tai sen asettamiseen saataville toteuttamista varten tai sen toteuttamisen hallinnointiin. Erityisesti henkivakuutustuotteet voivat synnyttää raportointivelvollisuuden palveluita tarjoavalle henkivakuutusyhtiölle, jos vakuutuksen kautta esimerkiksi muunnetaan tuloa pääomaksi tai alemman verotuksen kohteena olevaksi tuloksi.
Vakuutusyhtiö voi myös olla itse raportointivelvollisuuden piirissä oleva verovelvollinen esimerkiksi sijoittaessaan omistamiaan varoja tai jälleenvakuutussopimusten tai vakuutuskannan siirron perusteella.

Raportointivelvollisuus syntyy, kun järjestely täyttää laissa mainitun tunnusmerkin ja mahdollisen verohyödyn edellytyksen. Vakuutusyhtiöiden kannalta on syytä nostaa esille erityisesti seuraavat tunnusmerkit:

• vakiomuotoisten asiakirjojen tai rakenteiden käyttäminen;
• tunnusmerkit, jotka perustuvat automaattista tietojenvaihtoa koskevan sääntelyn (esim. CRS ja FATCA) asettamien velvoitteiden välttämiseen tai tosiasiallisen edunsaajan peittelemiseen;
• tulon muuntamiseen pääomaksi, lahjaksi tai alemman verotuksen kohteena olevaksi tuloksi tai kokonaan verovapaaksi tuloksi.

Säännökset ovat kaikille yhtiöille uusia ja hallituksen esitys antaa vain rajallisesti apua niiden tulkinnassa. Verohallinnon tuleva ohjeistus tuo toivottavasti vastauksia raportointivelvollisuuden toteuttamiseen, mutta vakuutusyhtiöiden on jo nyt suositeltavaa aloittaa mahdollisten raportointitilanteiden kartoittaminen sekä tehokkaan raportointiprosessin luominen.
Jos vakuutusyhtiön toiminnalla on liityntöjä muihin EU-valtioihin, myös muiden valtioiden raportointisäännöt tulee selvittää huolellisesti, sillä sääntelyssä on jäsenvaltiokohtaisia eroja.